ensimmäinen

En muista, koska viimeks kirjotin tänne ja nähtävästi myös piilotin vanhat postaukset jossakin kohassa kevättä. Mutta tässä sitä taas ollaan. Katotaan, miten tahmasta tästä kirjottamisesta tulee, kun ei oo hetkeen kirjottanu mitään - ainakaan julkisesti.

Elämäni kiireisin kevät on nyt ohi ja on tapahtunut niiiiiiin paljon, etten tiiä mistä alottaa. Sanotaan vaikka niin, että tällä hetkellä olo on melko rauhallinen, josta iloitsen paljon. Sain ylioppilaskirjoitukset tehtyä ja lakkikin tuli ansaittua 4.6.2016. Juhlat kotona suju melko ongelmitta ilman suurempia ahdistuksia, vaikka olikin ihan sikana porukkaa samaan aikaan. Jatkoille en lähteny, koska pitkäaikaisen stressin lauetessa mulle pamahti flunssa ja tässä sitä vielä vähän köhin. Mut se kotiinjääminen ei tuntunu lainkaan pahalta, oonhan kuitenkin aika introvertti ihminen.

Myös pääsykokeissa ehin käymään ennen lakkiaisia. Hain siis Ouluun maatiedettä, ja Turkuun ja Helsinkiin espanjaa ja kielitiedettä. Kävin siis yksin junalla Oulussa ja menin sieltä suoraan Turkuun toisiin pääsykokeisiin ja se reissu meni yllättävän hyvin. Ei ahdistanut, pärjäsin ihan hyvin ja nautin ikiomasta hotellihuoneesta. Se, jos mikä oli luksusta. (Ihania pieniä iloja!)

Töissäkin oon nyt ehtinyt oleen, jonka takia ei oikeen jaksamista päivisin oo ollu tulla kirjotteleen, vaikka kyllä kirjottaminen mun mielessä on käynyt monta kertaa. Myöskään tietokoneen oikkuilu (Onkohan toi ees sana?) ei oikeen ruokkinut motivaatiota kirjoitella jotain, mutta kun tänään töiden jälkeen kävin hakemassa ittelleni lahjarahoillani uuden tietokoneen, niin kyllähän sitä nyt kokeilla pitää.

Ja näin pienenä pintaraapaisuna voin sanoo, että elämä uskossakin on vahvistunut kevään ailahteluiden jälkeen. Luottamus Isään on taas hitaasti löytynyt ja se vähentää mun ahdistusta tosi paljon. 

Mulla on huomenna ehkä viimeinen hoitoneuvottelu Hämeenlinnassa psykiatrialla. En osaa vielä sanoo, miten käy, mutta toivottavasti saadaan sovittua niin, että pian mulla olis taas parempi olla, että pystyn jatkaan elämistä ihan semineutraalein olosuhtein.

Vaikka tulevaisuuden polku on vielä hyvin sumun peitossa, enkä tiedä mitä tulevan pitää, luotan siihen, että Herra kertoo, mikä on mua varten. Aina Hän sen on aina tehnyt, vaikka sillon tällön tuntuu etten olis ikinä ollu niin hukassa. Kyllä se tie sitten joskus kirkastuu. Oon siitä varma.♥

Seuraavat biisit soivat, kun kirjoittelin tätä postausta

10,000 reasons (Bless the Lord) - Matt Redman

Greater - MercyMe

All He says I am -  Gateway Worship